Perjantai-iltana auringon laskiessa nousimme linja-autoon, jossa suurin osa matkustajista oli Tiirismaan Latu ry:stä. Matka jatkui kohti pohjoista ja Raja-Jooseppia. Olimme varautuneet Liisin kanssa lähtemään kaksistaan taipaleelle, mutta autossa saimme seuraksemme Sirun ja Hilkkan, he lähtivät mukaamme Kiilopäältä.
Raja-Jooseppiin saavuttiin lauantaina puolen päivän aikaan. Suurin osa linja-autossa matkanneista aloitti vaelluksen Raja-Joosepista. Eipä siinä kauan aikailtu, vaan heitettiin rinkat selkään ja lähdettiin matkaan. Riippusillan yli ja polkua pitkin kuljimme kohti rajavyöhykettä. Kolmokkiojalla keitettiin ensimmäiset kuumat kupit. Hilkka hiukan siinä horjahti ja niin ”maahiset” saivat osansa heti alkumatkasta. Matka jatkui rajavyöhykkeen tuntumassa, sitten poroaidan viertä Ylilompolon rantaan, minne leiriydyimme ensimmäiseksi yöksi.
Aamu valkeni aurinkoisena, eikä edellisen päivän ”verenimijöistä” ollut tietoakaan. Sen verran oli pakkasta ollut yöllä. Tosin ilman lämmettyä niitä ilmestyi ja riitti koko viikoksi, varsinkin Sirua ne rakastivat. Edelleen kuljimme rajavyöhykkeen reunassa olevaa ”tietä” pitkin aina Harrijärven valvontatuvalle asti. Siitä sitten Suostovaaran rinnettä kohti Hirvaspäitä. Yöksi löytyi sopiva paikka Kuikkapään ja Iikanselän välisestä kurusta. Teimme pienet tulet paikkaan josta löydettiin valmis nuotiopohja ja valmiita risuja. Ja olihan joukossa metsurin tytär. Vaan eipä siinä pitkään nautiskeltu kun alkoi satamaan, kömmimme telttaan nukkumaan.
Sade jatkui koko yön, mutta aamulla vettä tuli tihkuttamalla, eikä siitä ollut suurempaa haittaa. Kurusta noustiin kohti Rovapäätä. Vähän oli vielä sumua ilmassa, mutta pysyttelimme Sara-Pieran Muurivaaran rinteillä. Korkeuskäyrä näytti 520 metriä merenpinnasta. Käännyttiin kulkemaan kohti Kaarreojaa ja Tiuhtelmakurua. Siellä täällä alkoi jo ruskakin näyttäytyä. Varovasti edettiin Tiuhtelmakurua alaspäin ja hyvissä ajoin olimme Muorravaarakassa, jonne pistettiin teltat pystyyn. Siellä oli kovasti kulkijoita. Osa samassa autossa olleita. Siru ja Hilkka kuivattivat autiotuvassa vaelluskenkiään.
Aamulla oli Muorravaarakanjoki ylitettävä kahlaamalla. Se oli kuitenkin helppo ylitettävä. Polkua pitkin kuljettiin kohti Pirunporttia. Välillä huilattiin ja taas jatkettiin. Mikä oli kulkiessa, kun aurinko paistoi eikä tuulikaan haitannut. Pirunporttista kun päästiin läpi, niin suuntana oli Paratiisikuru. Päiväkahvit keitettiin kurussa. Paratiisikurun jälkeen lähdimme kohti Lupukkalampea. Sinne asti ei kuitenkaan samana päivänä menty, vaan Siliäselän jälkeen jäätiin Sarviojan latvoille yöksi.
Keskiviikkona ylitettiin polut mitkä tulevat Luirojärveltä kohti Pälkkimäpäätä ja Maantienkurua. Lupukkalampi ja Lupukkapää ohitettiin pohjoispuolelta ja sitten laskeuduimme kohti Paasjokea, joka piti ylittää kahlaamalla niiden jolla ei ollut kumisaappaita. Polkua pitkin jatkettiin kohti Kotaköngästä. Päivä oli ollut jo pitkä ja Suomujoen varsi ennen tulipaikkaa tuntui todella pitkältä. Kiveä ja kalliota aina vaan jatkui, ja jatkui…kuultiin kosken kohina. No ei ehtinyt vielä pimetä ennen kuin saavuttiin perille.
Nyt oltiinkin ajateltu loppumatka kulkea polkuja pitkin. Niinpä jatkoimme Hikiojan vartta Rautulammen päivätuvalle ja pidimme siellä päivätauon. Sitten kohti Niilanpään porokämppää ja kun oltiin vauhtiin päästy jatkettiin vielä matkaa. Viimeinen leiri pistettiin pystyyn Ruijanpolun lähelle, Kaarreojan varteen. Aamulla ei ollut kuin hujaus ja niin olimme Tievassa. Rinkat jätettiin sinne ja käveltiin Kiilopäälle.
Matkaa tuli yhteensä noin 97 kilometriä + 5 kilometriä ilman rinkkoja Kiilopäälle.
Ryhmä Kasi-Neloset muodostui Ainosta, Liisistä, Sirusta ja Hilkasta. Latuyhdistyksistä oli edustettuna Heinolan Latu, Tiirismaan Latu ja Iitin Latu.
Tekstii Aino, kuvat Liisi
[galleria id=54]